”Haluan yön antavan minulle kaiken anteeksi. Sinun ollessasi toisaalla vain se pitää minusta huolta.”

Unettomuus on lyhytnäytelmä, runo, monologi kahdelle: miehelle ja naiselle. Sen kertoja valvoo yössä ja käsittelee suhdettaan universumiin ja rakastettuunsa.

”Epäilen, ettei ulkona ole korvia, ääntä. Vain ikuinen materiaalinen pauhu, niin suurta, etteivät jalkani jättäisi siihen jälkiä.”